Ennen ei niin kysytty. Silloin kysyttiin suoraan mm. mitä olit tekemässä, koska tiedettiin puhelimeen vastaajan olevan kotona. Ennen oli puhelinpöydät ja niiden vieressä jopa penkit. Ennen osattiin paljon puhelinnumeroita ulkoa. Ennen otettiin puhelimen töpseli pois pistokkeesta, kun ei haluttu puhelimen soivan. Ennen ei voinut laittaa puhelinta "äänettömälle". Ennen ei voinut tarkistaa kuka oli soittanut. Ennen ei ollut puhelinvastaajaa. Ennen pidettiin rannekelloa, koska kellonaikaa ei voinut tarkistaa puhelimesta. Se oli ennen se. :)
13 kommenttia:
Ja ennen puhelinluettelot olivat paksuja :) Minä muuten muistan edelleen monia lankapuhelinajan numeroita, mikä palautui mieleeni vasta nyt. Mainio postaus - nyt eivät puhelinlangat juurikaan enää laula.
Joo, niin muuten olikin puhelinluettelo paksumpia kuin nykyään! Sen huomasi taas kun luettelot oli postilaatikossa, niin kovin ohuiksi olivat muuttuneet. ;) Minä muistan myös monia lankapuhelinnumeroita ulkoa, harmi vaan ettei niistä enää mikään ole toiminnassa!
Jep, nostalginen kuva. Jännää että ennen osasi ulkoa monta kymmentä puhelinnumeroa, nyt tuskin omansa!
Juu ja joskus tuntuu, että olis kuin ennen...nykyisin tuntuu, että aina pitää olla kännykällä tavoiteltavissa...ennen jos ei ollut kotona kaikki ymmärsi, että ei saa puhelimeen. Minäkin muistan vielä puhelin numeroita ulkoa.
Teknologia kehittyy huimasti koko ajan, eikä aina välttämättä parempaan suuntaan.
Eikös olisi mukavaa kun ei olisikaa kännyköitä, ennen tultiin toimeen ilman niitä, ja elämäkin oli stressittömämpää. Äitini muisti kaikki lähisuvun puhelinnumerot ulkoa.
Muistia tämä kännykkäkulttuuri on ainakin minulla pilannut. Ennen tosiaan muisti vaikka miten paljon mumeroita. Nyt muistan tasan 2. Oman ja miehen. Ja oli puhelinkoppeja, joista kolikoilla soitettiin. Ja lennättimiä, joista lähetettiin sähkösanomia.
Niin sitä ennen...
Joo, rannekelloa en ole pitänyt enää vuosikausiin.
Kellon katson tosiaan kännykästä tai jostain yleisestä kellosta kaupassa tai ulkona.
Lankapuhelin hävitettiin myös ajat sitten.
On se kännykkä helpottanutkin elämää, joskus reissussa sai oikein hakemalla hakea puhelinta. Ja sitten ei ollut sopivia kolikoita...
Minä pidän vielä lankaliittymää sillä muuten ei olisi edes mahdollisuutta kuulla enää koskaan rakkaitten bakeliittipuhelimieni ääntä!
Pienenä meillä ei ollut kotona puhelinta, vaan piti mennä seinän taakse tädille soittamaan. Ja kaikki jotka tahtoivat meihin yhteyden puhelimitse, soittivat hänelle. Tuntuisi monesta mahdottomalta nykyään. Mutta välillä ajattelen että tekisi tosiaan hyvää palata ainakin joksikin aikaa menneeseen!
Hassua, juuri muutama päivä sitten mietin noita samoja ajatuksia. Olin unohtanut kauppaan lähtiessäni kännykän kotiin, siitä ne ajatukset lähti...
Ennen ei ollut juuri varaa valita soittoääniä, kova-hiljaa ja matalalta-korkealta, siinä ne vaihtoehdot.
Meillä oltiin kotona tosi tarkkoja siitä, ettei soiteltu liian aikaisin tai myöhään, 9.00-20.00 taisi olla soveliain soittoaika.
Joskus aikaa ennen kännyköitä melkein kaipaa, sellaista rauhaa. Toisaalta on kiva vaihtaa muutama sana tuosta vaan ystävien kanssa, vaikka kauppareissulla ja pitkillä matkoilla olen kiitollinen kännykästä, on turvallisempi olo, jos jotain sattuu.
Toisaalta sitten se "pakollinen" tavoitettavuus on joskus rasittavaakin..
Valoisaa kevättä!
Sara
Ui, meil oli just tuollaanen puhelin ku olin pieni. ja viel samanvärinen. Nyt olis varmaan tosi outoo veivailla numeroita...
Lähetä kommentti