Kassakuitti vuosien takaa

Muistatteko, kun kassakuitit näyttivät tältä? Kyllä vaan ennen oli kaikki paremmin, ei haihtunut kuiteista muste ihan hetkessä pois. Vanhat markatkin kuvioissa vielä ja taitaa tämä kuitti olla vuodelta 1976. Tosin kuitista ei käy ilmi, mitä Ekamarketista on silloin ostettu. Ehkä joitain arvailuja voi tehdä siitä mistä kuitti löytyi...


Kuitti löytyi tästä äitini Nimikirjaimet täydentävät työn -Nimikoimiskirjaimia vihkosen välistä.


Upeita käsin piirrettyjä mallikirjaimia!


Kruunuja ja kukkia!


Lisää kukkakoristeita kirjaimiin! Kauniita!


Tämä pahvilappu on ilmeisesti lähetetty lampaanvillojen mukana joskus Ylihärmän kehräämöön. Eipä ole mitään turhia ylimääräisiä tietoja tuossa; perustiedot vastaanottajasta ja lähettäjästä vain! Ennen osattiin pitää asiat yksinkertaisina. :)

Muistatko vielä Lahtikon?

Kotimme lähellä vietettiin uuden tien avajaisia eilen illalla. Käväsimme kurkistamassa tapahtumaa ja siellä oli myös pienimuotoinen kirppis. Mieheni bongasi tämän legendaarisen Mallasjuoma-korin, Lahtikon, hintaan kaksi euroa. :) Jossain täällä pääkaupunkiseudulla näimme tällaisen myynnissä jopa 15 eurolla, joten tuo pari euroa tuntui kohtuulliselta. ;) Myyjä vielä perusteli kahden euron hintaa, että näitähän silloin aikoinaan sai 10 markan pantilla. Tomorrows antik... ;)


Emme oikein tiedä mitä tällä tekisimme, piti vaan ostaa, kun halvalla sai. :D Kuljetammeko tässä juomia kauppa/mökkireissuilla... vai antaisimmeko jollekin miespuoliselle ystävälle syntymäpäivälahjaksi erikoisoluilla täytettynä...


Olutmäyräkoirien esi-isä. :)


Kuva: Iltalehti

Iltalehti kertoi Lahtikosta 2006 näin:

Muistatko vielä Lahtikon?

Suomen suosituin tuhoeläin, olutmäyräkoira, on varsin tuore tulokaslaji. Maassamme on kuitenkin elänyt 1978-1989 sen esi-isä, lahtelaisen Mallasjuoman legendaarinen Lahtikko.

Kovamuovinen Lahtikko oli näennäisesti perinteisen 24-paikkaisen juomakorin puolikas, mutta käytännössä paljon enemmän: sen keskellä oli kantokahva, joka teki Lahtikosta sensaatiomaisen kätevän - niin kätevän, ettei Alko koskaan hyväksynyt sitä olutkoriksi.

Alko katsoi, että näppärä korikoko rohkaisi ihmisiä juomaan 12 pulloa kerralla. Vain luoja tietää, jos sekään, miksei Alko saman logiikan mukaan kieltänyt 24-paikkaista koria tuplasti pahempana kännihoukuttimena.

Alko ei kuitenkaan ollut ainoa syypää Lahtikon ennenaikaiseen kuolemaan. Pikkukorista tuli kuljetus- ja varastointiongelma, joka paheni entisestään, kun Hartwall osti Mallasjuoman 1988. Hartwall lopettikin Lahtikoiden käytön jo seuraavana vuonna.

Mukavaa viikonloppua! Tämä postaus sattuikin sopivasti perjantaille. Heh! Kiitos kaikille kommentoijille ja tervetuloa teille uusille lukijoille!

Marimekon Melooni

Mummon aarteista löytyi tämä Maija Isolan suunnittelema Marimekon Melooni-kangas, valmitusvuosi on arviolta jotain 60-luvun loppupuolta tai 70-luvun alkua. Kankaassa on hieman tahroja, tätini aikoo tahrat vielä saada pois ja ottaa kankaan uudelleenkäyttöön. Muistan vanhan valokuvan, jossa serkkuni paistattelee päivää tämän kankaan päällä mummolan nurmikolla!


Maija Isola "Melooni" Marikangas Maritextil Suomi - Finland

Kiva yllärilöytö tuo kangas siinä mielessä, että Marimekko on juuri ottanut Meloonin uudelleen tuotantoon kevät 2010-mallistoon ihanan raikkaissa väreissä:


Kuvat: Marimekko

Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä! Nautitaan!

Aina ajankohtainen!

Mökin aarteistosta löytyy iki-ihana Riitta Väisäsen Kymppitonni-lautapeli! :) Pelin kannessa oleva teksti "Aina ajankohtainen!" pitää kyllä paikkansa, visailuhan pyörii vielä(kin) SuomiTV:llä. Kannessa näkyy vielä vanhat markan setelit ja Riitalla on päällä 90-luvun alun romanttista muotia: ruusukuviollinen kesämekko ja bleiseri.


Peliohjeet, vastaussanat ja setelit kaikki vielä tallessa! Hieman pölyttyneessä pelilaatikossa. Jokunen vuosi on vierähtänyt ettei ole tullut mökillä tätä pelailtua. ;) Kentis retropelailua tänä kesänä...

Silloin ennen...

...vietimme lapsuuden kesät ja joulut mummon ja vaarin luona sukulaisten kera. Kävin kuvaamassa muutamia yksityiskohtia isäni lapsuudenkodista.


Vaarini ikivanhat Reinot, hänen tekemä halkolaatikko ja jakkara. Ennen maalla tehtiin paljon itse. Muistan tuon jakkaran olleen eri värinen 60-70 luvun valokuvista ennen syntymääni ja myös 80-luvulla jakkara oli toisen värinen kuin nykyään! Jakkara on todiste siitä, että maalilla kalusteet elävät elämäänsä vuosikymmenistä toiseen.


Liesi ja leivinuuni. Olen aina tykkännyt näiden koristeellisista ja tyylikkäistä muotoiluista.


Mummo antoi jauhaa tuolla kahvimyllyllä mm. kuivatettuja appelsiinin kuoria maustekakkujen maustamiseen. Se oli kivaa puuhaa ja muistan vieläkin miten raikas tuoksu jauhetuista kuorista lähti!


Tyylikäs pöytävalaisin


Oranssi retro-valaisin sai aikoinaan mummon uudistuskäsittelyn omatekemällä virkatulla pitsillä.


Mummo on virkannut hienot tyynynpäälliset joskus 70-luvulla. :)


Mummolassa on "aina joulu", tähän kynttilän jalkaan mummoni on tehnyt leivin/voipaperista mansetit.


Tämäkin suojelusenkelitaulu on "ikivanha". Kuva on juurtunut mieleeni jo ammoisilta ajoilta, kun serkusten kanssa nukuttiin mummolassa patjoilla lattialla sisaruspedissä. Mummo opetti iltarukouksen niin monta kertaa ettei se ole vielä ainakaan päässyt unohtumaan. ;) Levolle laske luojani, armias ole suojani... jne. Monien tuttu iltarukous.


Sokerina pohjalla kuva veljeni 30 vuotta vanhoista hiekkaleluaarteista. Nämä löytyivät mummolan aitasta, paljon Plaston 80-luvun traktoreita ja kuorma-auto! Lisäksi veljeni koulussa tekemä sininen puuauto, jonka pohjassa on lyijykynämerkintä kolmas-luokka ja vuosi 1988. Nämä enon aarteet tuotiin mökille nyt tyttöni leikkeihin. :)

Ihanan lämpimiä päiviä toivottelen teille kaikille!

Jee, jee, jee Suosikki!

Keräsin 80-luvulla ja 90-luvun alussa MiniSuosikkeja tai minipokkareita, niin kuin meillä päin sanottiin. Nämä aarteet löytyivät vanhempieni luota. Suosikin välistä nämä piti irrottaa, leikellä, nitoa sivut yhteen tai jopa ommella langalla, kuten jotkut noista olen liittänyt yhteen! :D Kuinka moni muuten muistaa tuon Heart:in?! Enpä olisi enää muistanut, mutta hyvä kun nämä palauttivat mieleen.


Jotkut artistit olivat niin suosittuja, että pariin otteeseen heidän minipokkarit julkaistiin. Minipokkareissa oli faneille tärkeitä tietoja kätevässä taskukoossa, josta pystyi asioita tarkistamaan. Ei ollut ennen netin fanisivuja tarjolla... eiei...


Leffa- ja tv-sarja -pokkareita oli myös. Tuo V oli kyllä hirmusen jännittävä siihen maailman aikaan. Ja LA Beat muutti nimensä Beverly Hills 90210:ksi ja muistan miten tätä sarjaa piti nauhoittaa videolle, jos ei sattunut juuri silloin telkkarin ääressä olemaan. ;) Silloin ei voinut niin vaan helposti ja näppärästi mennä nettiteeveestä jaksoa katsomaan, koska sellaista mahdollisuuttahan ei ollut.

Oranssia Orthexia

Mökiltä löytyy upea 70-luvun oranssi Orthexin pottani. :) Vähitellen alkaa tulla tuo asia myös ajankohtaiseksi meidän tyttöselle, kuten vaipoista voi päätellä. ;) Tosin vielä on potta hiukan liian jännä meidän neidin makuun, kotona on tuosta hieman jalostuneempi uusi Baby Björnin tuoliversio, sillä välillä ollaan kuivaharjoiteltu, mutta epäilyttävä kapistus se tuntuu neidin mielestä vielä olevan. Noooh, tässä vähitellen sitten. Miten teillä muilla lasten sisäsiistiksi oppiminen on sujunut? Antakaas vinkkejä. :)


Potan pohjan kertomaa. Harvemmin nykyään on tämän värisiä pottia. ;)


Veljeni vuoden 1979 sininen ja tyttöni 2009 keltainen kylpyankka pääsivät vesileikkiin mukaan. Tällä ammeella on polskuteltu lapsuudessani ja nyt sitä käyttää mummolareissuilla meidän neitokainen! Uskomatonta mutta totta, amme on säilynyt varastossa vuosikymmenet tavaroiden säilytyspaikkana. Ja hyvä niin, nyt se on taas päässyt hoitamaan oikeaa tehtäväänsä.

Soitinko huonoon aikaan?

Ennen ei niin kysytty. Silloin kysyttiin suoraan mm. mitä olit tekemässä, koska tiedettiin puhelimeen vastaajan olevan kotona. Ennen oli puhelinpöydät ja niiden vieressä jopa penkit. Ennen osattiin paljon puhelinnumeroita ulkoa. Ennen otettiin puhelimen töpseli pois pistokkeesta, kun ei haluttu puhelimen soivan. Ennen ei voinut laittaa puhelinta "äänettömälle". Ennen ei voinut tarkistaa kuka oli soittanut. Ennen ei ollut puhelinvastaajaa. Ennen pidettiin rannekelloa, koska kellonaikaa ei voinut tarkistaa puhelimesta. Se oli ennen se. :)

Retroaarteita mökkireissulta

Pääsiäisenä kuvasin mökin retroaarteita, tässä pieni tekstiilipostaus:


Lasten yli 30 vuotta vanha retrotäkki lämmittää mökin makoisilla unilla tänäkin päivänä. Sain tämän täkin kun olin 2 vee. :)


Tällä safaripussilakanalla olemme veljeni kanssa aikoinaan nukkuneet ja se on ihan toimiva vieläkin.


Toinen näistä lakanoista on jo poistunut, tämäkin alkaa olla yllättäen melkoisen kulunut yli 30 vuoden jälkeen. ;) Tykkään tästä, kuin valkovuokkoja alkukevään vihreydessä!


Hehkeä oranssi parisängyn päiväpeitto toimii edelleen!


Veljeni aurinkoinen huppupyyhe vuodelta 1979 on nyt käytössä meidän neidillä mökin saunareissuilla. :)

Retrokasta viikonvaihdetta!

Kanankakkaa 80-luvulta ja muita tarroja

Keräilin tarroja koululaisena 80-luvulla. Se oli tosi kiva harrastus silloin ja se oli suosittua puuhaa. Kavereiden ja serkkujen kesken vaihdettiin tarroja ja kartutettiin mm. siten kokoelmia. Kävimme pikkuveljeni kanssa liikkeissä tarroja ruinaamassa, heh, mitäpä sitä ei harrastuksensa eteen tekisi. Kanankakkaa oli jo 80-luvulla, ainakin tuon tarran teksti niin todistaa. ;)


Tarrat löytyivät kenkälaatikosta, jonka olin päällystänyt näin kauniilla paperilla. Tarralaatikko on ollut vanhempieni luona tallessa, olen sen (vasta nyt) tuonut omaan kotiini "aarteiden" joukkoon.


C-kasettitarroja Fazerin tarjoamana...


...ja tässä lisää! Suklaapatukkavalikoimissa on näköjään jonkin verran tapahtunut muutoksia, kaikkia noita ei ole enää myynnissä. Muistatteko Fancyn, Siestan ja Largen?


Kouluvihkoista ja kirjoista tuli makeita näillä tarroilla. :)


Kauniita tarroja ei raaskinut edes käyttää... ;)


Nämä on kyllä söpöjä. Vuodelta 1984. :)


Kultapossukerhon tarrat olivat tosi ihania. Näitä keräsin (kävin pyytämässä aina Postipankista, kun uusi tarra tuli jakoon) kauniiden piirroskuvien takia. Kuvat on piirtänyt Pupu Tupuna -kirjoista tuttu Pirkko Koskimies.


Puhelinlangat alkavat olla historiaa ja Tinttikään ei enää mainoksissa hyppele.


Cokis oli kova juttu 80-luvulla. Tarroja kerättiin ja liimattiin, muistan että minun huoneessani oli Coca-Cola julisteita ja lukujärjestyksiäkin! :)


Erilaisia mainostarroja 80-luvulta. Tuo Aakkoset-karkkitarra ja Maikkarin pöllö ovat kyllä niin kasaria että! :D

Tukholman terveisiä

Teimme viikonloppuna reissun Tukholmaan. Olin merkannut karttaan Södermalmin kivoja erilaisia ja jännittäviä putiikkeja, jonka avulla kiertelimme ja kävimme "elämysmatkalla". ;) Kamera räpsytteli taas kuvia sieltä sun täältä. Esittelen tässä joitakin hauskoja paikkoja, joissa kävimme. Osoitteet on mukana, jos joskus haluat käydä kurkistamassa.


Muistatteko tuon O'boy-kaakaopurkin? Olin jo unohtanut, että tuollaisia purkkeja tuli lapsena tyhjennettyä melkolailla. Niissä oli silloin punaiset kannet.


Kävimme kahvilla ihanassa Esters Cafessa, jossa oli upea vanhanajan tunnelma.


Ihania vanhoja kylttejä ja vanha kassakone.


Vanha suuri kahvipannu oli saanut uuden tehtävän. :)
Esters Cafe: Folkkungagatan 95.


Hurmaavia Barbapapa-tavaroita oli monessa paikassa.


Ihania prinsessa-juttuja! (Poikien jutut jätin muuten kuvaamatta...) ;)


Makeita kauppatavaroita ja teekutsu-astioita.


Lelukauppa Krabat & co: Folkkungagatan 79.


Täällä oli myynnissä uutta ja vanhaa vintage- ja retrohenkistä-tavaraa.


Retro.etc: Folkkungagatan 65.


Pieni lastenvaate-putiikki tarjoaa unisex-vaatteita niin tytöille kuin pojillekin. Iloisen värisiä ja retrohenkisiä lastenvaatteita. Uni: Åsögatan 130.


Vintage- ja retro-kenkiä...


ja kaikkea muuta tavaraa...


uskomatton hulvattomia vaatteita...


...myös hattuja!


Beyond Retro: Åsögatan 144.


Vaatteita miehille...

ja naisille...

ja muuta erilaista uutta ja vanhaa tavaraa. Kiva Lifestyle-puoti.
Grandpa: Södermannagatan 21


Stockholms Stadsmission -kirppiksellä oli edullisemmat hinnat kuin muissa vanhan tavaran liikkeissä: Södermannagatan 21.